Ensimmäinen vuosi yliopistolla on takanapäin, ja nyt on aika tiivistää vuoden kohokohtia.
Vuosi alkoi mahtavasti asiantuntevien tuutoreiden opastuksella. Ensimmäisinä päivinä ei onneksi heti avattu koulukirjoja, vaan pidettiin ensimmäinen viikko hauskaa porukalla ja tutustuttiin muihin opiskelukavereihin sekä yliopistomaailmaan. Tampere oli myös kaupunkina monille kuten itselleni ihan uusi, ja alussa oli itse kukin hieman hukassa! ”Manse” tuntui pienessä kaupungissa asumaan tottuneelle alussa järkyttävän isolta ja sokkeloiselta. Onneksi aina joku porukasta tiesi minne mennä ja miten toimia. Toisaalta koska yliopiston alkamista oli jo odottanut niin kauan, ei vanhan turvallisen kotikaupungin ja tuttujen kavereiden jättäminen edes tuntunut pahalta, ennemmin suuntasi odottavin mielin uuteen ja tuntemattomaan.
Yhteisiä tapahtumia oli alkuun lähes joka viikonpäivälle omansa, ja porukkaan tutustui niissä mainiosti. Harvoin on tavannut yhtä samanhenkisiä ihmisiä! Hyviä kavereita sai vuoden aikana tosi paljon. Ensimmäisellä viikolla pidettiin ensimmäiset illanistujaiset, joissa jokaisen piti kertoa jokin jännä asia itsestään. Aika yllättäviä ja mielenkiintoisia juttuja kuultiin! Yksi oli heittänyt kissan uuniin, toinen oli ollut Salkkareissa, kolmas söi puuronsa ketsupilla. Yhteishenki oli alusta asti korkealla. Sitä kuvastaa esimerkiksi se, kun mentiin porukalla jonottamaan Hämeenkadun Appron lippuja yliopistolle aamukuudelta. Ovien avautumista ja lipunmyyntiä odotellessa söimme yliopiston pihassa piknik-aamupalan ja pidimme energisen Jasun johdolla Biopsin jumppasession. Jonot olivat kuitenkin pitkät, ja kerkesimmepä odotellessa soittaa radioonkin ja saimme Tuomas Enbusken haastattelemaan meitä. Samalla pääsimme levittämään bioteknologian ilosanomaa kätevästi radion välityksellä! Voi sitä tylsemminkin jonottaa.
Vihdoin jossain vaiheessa alkoi opiskelukin. Avidiinista tunnettu professori ”Kuku” Kulomaa johdatti meidät kiehtovaan molekyylibiologian maailmaan. Kolmen tunnin iltaluennoilla pystyi helposti pysymään skarppina ja laittamaan joka sanan muistiin. Luennoilla opittuja teoriatietoja päästiin testaamaan labraan, jossa teimme paljon erilaisia mielenkiintoisia kokeita. Valmistimme esimerkiksi muuntogeenisiä E. coli-bakteereita, joihin siirsimme lämpöshokin avulla halutun DNA-jakson sisältävän vektoriplasmidin. Pääsimme mm. eristämään DNA:ta, ajamaan elektroforeesia, monistamaan DNA:ta PCR-reaktiolla, mittailemaan absorbansseja spektrofotometrillä ja kiteyttämään proteiinia. Myös muutama työselostus tuli väsättyä illan pimeinä tunteina.
Koska opiskelijan elämä ei ole kuitenkaan pelkkää opiskelua, piti työselkkareiden lomassa aina välillä onneksi vähän rentoutuakin. Tapahtumia oli paljon ja joka makuun jotain, joten poimin tähän muutaman mieleenpainuvimman. Fuksiaisissa tuutorit laittoivat meidät fuksit suorittamaan erilaisia hauskoja tehtäviä, ja illan lopuksi eniten pisteitä saanut ryhmä palkittiin seppeleillä. Myös ensimmäiset fuksisitsit olivat mahtava kokemus, joissa pukukoodina oli toogalakana. Joululoma lähti käyntiin perinteisellä luonnontieteilijöiden pikkujouluristeilyllä Ruotsiin. Akateemisen kyykän MM-kisoissa biopsilaisille ei vielä tänä vuonna tullut menestystä. Mutta kuten sanotaan, harjoitus tekee mestarin. Se tuli todistettua beerbongin MM-kisoissa, joissa hyvässä kisakunnossa olleet Nikke ja Annika pääsivät 16 parhaan joukkoon. Myös vappuna (16 päivän ankara koitos) sattui ja tapahtui. Koko vuosi oli kehitetty nousujohteisesti kuntoa vappua varten. Mieleenpainuvin vapun tapahtuma oli Särkän Märkä, jossa olimme huvipuistolaitteissa myrskyisessä kaatosateessa ja viimassa. Yllättävän hauskaa oli silti silloinkin!
Tuleville fukseille haluan sanoa, että menkää, tutustukaa, tehkää, ottakaa fuksivuodestanne kirjaimellisesti kaikki irti! Saatte kokea sen vain kerran. Fuksivuoden opiskeluilla on myös suotavaa luoda vankka pohja tuleville opinnoille. Muutakin kannattaa toki tehdä. Isossa kaupungissa on lähes rajattomasti mahdollisuuksia. Täältä löytyy paljon urheilu- ja harrasteseuroja, kerhoja, mielenkiintoisia paikkoja, tapahtumia sekä upeita luontokohteita!
Robert Perttilä
(Kirjoittajan fuksivuodesta on todellisuudessa jo vierähtänyt hetki.)